WIBC and Seattle

Eli viime viikonloppuna oli siis WIBC, eli Western International Band Clinic. Ja tuolla siis selvis että se on International sillä niillä on sellane vaihto-oppilas systeemi Austraalian kans. WIBC pidettiin Seattlessa, yhessä isossa hotellissa, ja oli kyllä niin hauskaa, vaik eka olinki pikkase epäluulone, kuinka hauskaa nyt orkesteri-leirillä vois olla.. Mä en tiiä, kuinka Honor Bandin vois suomentaa, mutta siis se on sellane orkesteri johonka yleensä koe-esiinnytään jollain lailla ja sit sulle lähetetään musiikit postiin jos sut valitaan / kutsutaan siihen orkesteriin ja sitte teillä on muutamat harjotukset ja sitte konsertti, yleensä jossain tilaisuudessa. Mutta toihan oli siis high school oppilaille suunnattu tapahtuma ja niitte parien harjotusten jälkeen oli ihan normi konsertti vanhemmille yms. Meillä se koe-esiintyminen tehtiin siis joskus pari kuukautta sitte ja mä ja Mandahan stressattiin sitä ihan kunnolla, ja oltii monta kertaa toisteltu toisillemme kuinka sen pitää mennä vaikka toinen ei pääsiskää.. Ja molemmat päästiin, eikä ees mitenkää rimaa hipoen..!! :-)

Siellä oli siis neljä 160 oppilaan honor bandia, parhausjärjestyksessä Phoenix, Sunbird, Firebird ja Thunderbird. Ja mun mielestä edelleenki on väärin että Phoenix on huonoin, mutta kai se on vähä sama niinku lentopallossa vaihettiin Tsemppisarja Tiikerisarjaks, ettei niillä "huonommilla" ois paha mieli tai jotain.. :-D Ja mähän sain siis ekan tuolin kakkoshuilusta Firebirdissä, ja vaik se oliki eka tuoli ja mun kaverit onnitteli mua siitä nii ei se kyl ollu mikää iso juttu, nimittäin koska se oli kakkoshuilun eka tuoli nii eihän mulla tietenkää ollu mitää sooloja tai muuta. :-D nii, ja meidän orkesterissa siis Corvallis High Schoolin puhallinorkesterissa on yks tyttö, joka soittaa huilua ja on jotenki ylentäny ittensä ykköshuilistiks ja saa kaikki soolot yms. Ja se on iha yli pomotteleva eikä se oo kauheen suuressa suosiossa sen pomottelunsa takia. Tiesin kyl että se olis mun kans Firebirdissä, mutta aattelin tietty että se ois saanu jonku paikan ykköshuilusta, eli siis paremman paikan ku mä. Mutta sitte pari päivää ennen WIBCiä mulle selvis, että se oliki kakkoshuilussa, ja sit siel paikan päällä selvis että se oliki joku kahdeksas tuoli kakkoshuilussa... :-D Kuulostaa kauheen ilkeeltä, mutta se kyllä kummasti piristi, sillä se ei varmana tienny että mä oisin saanu paremman paikan ku se, ja se oli ollu aika ilkee mulle ja Megille (meidän section leader) niissä orkesteriharkoissa ennen ku lähettiin WIBCiin... :-D Ja sit ku mun kaverit kuuli että sain paremman paikan ku se pomottelija, nii siitä ne vasta onnitteliki :-D

Seattle Art Museum

Mut niin sitte itse tapahtumaan. Eli me siis lähettiin perjantaina aamulla busiilla kohti Seattlea, se bussimatka kesti jotain pikkase yli 5h. Sit ku oltiin Seattlessa nii saatii pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä siellä, ja sitte lähettiinki jo sinne hotellille. Seuraavana aamuna harjotukset alko jo yheksältä aamulla, ja pakko myöntää että oli kyllä pikkase erilaista soittaa 160 oppilaan orkesterissa ku normaalisti oon soittanu sellases 30 oppilaan orkesteris.. :-D Meillä oli yhteensä kuus kappaletta, joista kaikki kappaleet johti eri tyyppi ja kaks niistä kappaleista oli yhteisnumeroita Thunderbirdin kanssa. Kuulostan ihan kauheelta orkesterinörtiltä nytte mutta oli kyl iha ylimahtavaa, niistä kappaleista pari oli niitten johtajien ittekirjottamia ja ne johtajat ei kyl yhtää sääliny meitä, nimittäin ne ei sanonu kertaakaa "Joo toi kohta oli hyvä, MUTTA...." vaan ne siis suoraan nauro jos joku soitti väärin tai huus EI EI EI ei noin! Ja siis kyllä ne pari kertaa sano että hyvin meni mutta ei kyl yhtää liian usein. Huiluilla oli kyl aika helppo osa kaikissa kappaleissa, ja jo ekojen harkkojen jälkee mä ja Meg vaa juteltii kuinka oltii sillä hetkellä ilosia, ettei oltu trombone tai trumpetti soittajia.... :-D Niitä nimittäin hiillostettiin aika pahasti ja se ainut naisjohtaja piti niille kauheen saarnan siitä, kuinka niitte ois pitäny valmistautua paremmin, ja voi sitä yhtä pasuunansoittajaa joka oli unohtanu mutensa kotia.... :-( Mut nii löysin sen mun lempparikappaleen YouTubesta, eli Brazil, joka oli toinen niistä yhteiskappaleista Thunderbirdin kans. Ja me oltii kaikki iha innoissamme siitä ja suunniteltii kuinka pyydetää Ms. Stevensiä hankkimaan se kappale meille, mutta toisaalta ei se ehkä kuulosta yhtä hienolta soittaa meidän 33 oppilaan orkesterilla ku maanantaina soitettiin se siis 320 oppilaan orkesterilla.. :-D oh well. Ja se ei muute kuulosta yhtään nii hienolta tolla videolla ku mitä se kuulosti siel konsertis, ja mäki näyn siinä varmaan puoli sekuntia.. :-D ja se on ihan siin lopussa eikä mua oikeen tunnista siitä :D mut nii mä oon eka henkilö siitä tokasta rivistä ja siis ainut mitenkä ees tiesin että mä oon siinä on ku mä olin melki ainut jolla oli blondit hiukset.. Ja siin mun takana istu yks Austraalialainen tyttö joka oli siis toinen blondi sillä reunalla eli se saattaa hämätä.. :-D

Niijoo sit tuol WIBCs on joka vuos joku kuuluisa soloisti, eli tänä vuonna oli Allen Vizzutti, en kyl ollu koskaa kuullukkaa mutta se oli siiis trumpetisti ja oli kyl aika mahtavaa soittaa sen kans, se oli tosi mukava ja hauska plus ihan liianki lahjakas soittaja (vaikkei se tietenkää ihan Juha-enon tasoa ollukkaa :D ). Meidän konsertista ei olllu videota mutta löysin youtubesta sen soittamas yhen brass ensemblen kans saman kappaleen ja siis no tietty meidän versio oli parempi hehe ;) mutta kelatkaapa kohtaan 3:25... :-D Se siis teki ton saman siellä konsertissa, ja huiluilla oli siinä kohtaa just tauko joten yli puolet huiluista (minä mukaan luettuna) unohti soittaa se meidän yks vaivane nuotti ennen sitä vipaa kadenssia ku tuijotettii sitä monttu auki.. :-D haha. He made me (and few others) wish I could play trumpet.. =D

Mut kaiken kaikkiaan oli tosi onnistunu reissu, opin aikasta paljon uutta mutta en nyt niin kauheesti omasta instrumentistani, lähinnä tromboneista ja trumpeteista ku niitä hiillostettiin joka harkois iha liikaa :-D Ja tutuistuin paremmin niihi tyyppeihin meidän omasta orkesterista, mikä ny oli mun tavote siinä missä muut halus tavata uusia tyyppejä:) nyt meillä on siis thanksgiving break, jotenki ihmeessä saatiin koko viikko lomaa ja huomennahan on itse thanksgiving päivä mutta me vissiin juhlitaan sitä vasta perjantaina. :-) ootan kyl thanksgivingiä iha hulluna mutta enempi oon innoissani joulusta!! huijui, täällä on jo kaikki kaupat joulutamineissaan ja Starbucksissa on kaikki joululistat jo esillä:-)

Hei muute tiesitteks, että Starbucks on lähtösin Seattlesta? Meinattiin käydä ostamas kahvit alkuperäsestä Starbucksista mutta siel oli kauheet jonot, enkä saanu siitä ees hyvää kuvaa, tää nyt on vaa joku random Starbucks.. :-)

Seattle Public Library

Muute toivoisin ihan hulluna että voisin olla niitä vaihtareita, jotka kertoo innoissaan kuinka paikalliset ei tiiä että ne on vaihtareita ku ne puhuu niiin hyvää enkkua, mutta mä en vaa kuulu niitten joukkoon sillä kuulemma mulla on tosi vahva suomiaksettti!!!!! Ja mua kyl pikkase masensi toi, sillä mä en todella tienny että se on niin vahva.. :-D Tai siis kyl mulle on sanottu, että puhun tosi hyvää enkkua ja että ku mä puhun nii mä en tee mitää kielioppivirheitä mutta mun puheesta kuuluu, etten oo amerikkalaine. Yksissä harjotuksissa tuol WIBCis se meidän johtaja pyys yhtä aussivaihtarii puhumaan american aksentilla ja se oli oikeesti tosi hyvä, mä en ainakaa kuullu muuta eroo ku se oli pikkase hitaampaa se sen puhumine ku se oikee keskitty ääntämään niitä sanoja. Sit käveltii yhen Tomenan kans meidä huonetta kohti niitte harjotuste jälkee ja sit se sano mulle sillee: "hei pauliina koita puhuu amerikan aksentilla!"..... Sit mä vastasin siihen, että ei mulla oo mitää käsitystä, että mitä mun pitää ääntää erilailla sillä mä yritän KOKO AJAN kuulostaa amerikkalaiselta. Ja siis ei nyt sillee, että mä yrittäisin tietoisesti puhuu tietyllä aksentilla koko ajan, vaan että ku mä puhun, niin mä yritän ääntää ne sanat samalla lailla ku nää paikallisetki.. Mutta ilmeisesti ainaki sokerin äännän jotenki väärin, kai mun pitäis suhista enempi tai jotain Manda yritti mulle selittää... :-DD mutta mä aattelen aika paljo enkuks, esim nyt ku kirjotan tätä tekstiä nii tekis mieli välillä kirjottaa enkuks, ku ne kuulostaa paljo oudommilta suomeks. Ja esim se, että täällä nää kutsuu puhallinorkestereita sanalla "Band", nii meinaan koko ajan kirjottaa että band sitä ja bändi tätä, mutta ku se on nii eri merkitys Suomes nii yritän nyt keskittyä ja kirjottaa orkesteri vaikka se kuulostaaki mun korvaan oudolta. Nii ja en oo iha varma että millä kielellä mä näen unia, mutta vissiin siis Suomeks ku Anna sano että mä olin puhunu unissani suomeks.. :-D sit ku kerroin tosta sille Alille jonka kans nukuttii samas sängys (siis sen koko nimi on Alison mutta se ei haluu käyttää sitä sonia lopussa, just making sure for everyone) nii se innostu siitä iha kamalasti ja kerto kaikille kuinka se toivoo että se herää sit jos mä puhun unissani.. :-D mutta en vissii puhunu unissani tai sit kukaa ei heränny siihe, oli kyl pettymys Alille :(

Nii joo sit sen meidän kävelyretken aikana siel Seattles käveltii yhtä katua pitkin ja lueskelin siinä niitä kauppojen kylttejä ja yhessä niistä luki "Pirkko." ja mä vaa aattelin, että onpas hassua, toiha on ihan suomalaiselta kuulostava sana. Sitte näin vihdoin sen pienemmän tekstin ja huusin HEY!! That one has Finland on it!!!! :-D En kuitenkaa mitää ostanu sieltä, vaikka mieli ois ylläripylläri tehny:) Sit samalla reissulla selvis että Megillä on Marimekon laukku... Vähäsenkö coolia!! :-D Mutta nyt on mun korkee aika mennä nukkumaan, adios:)