X-mas break

Vihdoin oon saanu kuvat lisättyy koneelle ja jostain hankkinu ittelleni parikymmentä extraminuuttia tähän iltaan (tosin saksan läksyjen kustannuksella.. oh well :D ) joten aattelin sit tulla kirjottaa nyt pikkase mun joululomasta.

23. päivä me vietettiin omaa joulua täällä kolmistaan, eli herättiin aamulla aikaisin availeen lahjat joulukuusen alta (johonka me ei sit koskaan kerettykää laittaa niitä ornamenttejä, mut se oli kyl kauniin sivistynyt pelkillä sinisillä ja valkoisilla valoillaki.. :-D hehe) mutta oikeestaanhan me ei herätty varsinaisesti lahjojen avaamiseen tai ainakaa ei oltais herätty niin aikasin.. Nimittäin edellisenä iltana ku eka käytiin Karessan kaverin Genen luona syömäs "jouluruoka" (=pizzaa) ja kattoos leffaa, nii Pica-koiramme oli syöny Mandan tekemät suklaakeksit, eikä me vieläkää tajuta, mitenkä se sen teki, ku se ei oo ennen ottanu ruokaa pöydältä ja nyt se oli jotenki nätisti saanu jätettyy sen folion siihen lautasen päälle mut keksit oli kadonnu.. No siin välis ei viel huolestuttu, mut sit ku mentii viel ajelees ja naureskelees noille naurettavan näyttäville joulukoristeille talojen pihalla (okei, jotkut oli kyl oikeesti hienoja) ja ku tultii kotia, nii huomattii, että Pica oli pistäny poskeensa kaikki meidän joululeivonnaiset jotka oltii säästetty seuraavalle aamulle ja mun purkkapaketin. Joten sit kuskattiin se eläinlääkäriin myöhään illalla ja se jäi sinne yöks. Ja tarinan hauskin osuushan on se, että "Pica merkitsee lääketieteessä ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä." ja se eläinlääkäri vähän kummissaan katto sitä lappua ja kysy että ihanko tosissaan meidän koiran nimi on pica ja se syö mitä sattuu... Vaik oikeesti se on Pikatsusta lyhennelmä. :D Mut nii 23. aamu alotettiin sit väsyneen syöppökoiramme hakureissulla ja sit availtiin lahjat, ja saatiin mm. Spartan yökkärihousut (jotka pistettii päälle lentokoneeseen), kahvimukit ja rahaa ja PAALJON karkkia joulusukasta:) Sit lennettiin Portlandista LAS VEGASIN kautta Salt Lake Cityyn. Me ei Mandan kans tiietty et me lennettäis Las Vegasin kautta, joten oltii ihan innoissamme ku kuultii siitä.. :-D Sit Salt Lake Citystä Karessan vanhemmat Nina ja Jeffrey haki meidät ja ajettiin sit Evanstoniin, Wyomingiin.

LAS VEGAS!! Jos oon ollu 1 tunnin siel lentokentällä, niin saanko sanoo, et oon ollu Las Vegasis? :D haha mun ja mandan mielestä joo!!! :D

 24. päivähän ei näillä täällä merkkaa yhtään mitään, joten sillo me vaa käytii Mandan kans leikkiis lumes (jee..) ja katottii telkkarii ja muuten vaa pidettii hauskaa, ja sit Karessan sisko Marcia ja sen mies Chris ja tytär Jazzy 5vee tuli sinne kans, ne tosin ajo sen 15 tuntii Oregonista. Sit illalla vannotin Karessan herättämään mut, sillä mä päädyin nukkumaan yksin yhessä huoneessa, ja tiesin kyl, että en ihan heti oo herääs muitten aamutouhuihin, ja Karessa sano että ne oli tehy sopimuksen, että kukaan ei herää ennen seittemää ja et sit se tulee kyl herättään mut heti ekana ku seki herää, joten tyytyväisenä menin sit nukkumaan.

25. päivän aamuna 5:30 Karessa ja Jazzy sit tuliki herättämään mut, nimittäin eihän nyt Jazzy pystyny nukkumaan seittemään asti, ku kaikki lahjat oottaa kuusen alla... :-D Joten se oli heränny jo neljältä ja se ties kyl ettei se saa lähtee sieltä niitten huoneesta eikä se ees pitäny mitää suurta meteliä, oli vaan niin innostuneena tömistelly siel niitte huonees, että oli sit herättäny kaikki muut, paitsi ylläripylläri mut (vaik nukuin viereses huonees ja muut nukku alakerras.. hmm..) ja vielä ei saanu avata lahjoja, koska joku oli viel nukkumas, nii ne sai hillittyy Jazzyy sellasen reippaan tunnin verran ja sit vihdoin Karessa sano et se tulee kiskoon mut ylös sängystä. Ja kaikki muut pirteenä availi lahjoja ja mä olin ihan niinku haudasta lomalla vaikka yritin olla pirtee ja innostunu Jazzyn takia.. :-D Ja oli pukki tienny tuoda mullekki jotain lahjoja sinne Wyomingin osotteeseenki, jee :-) Sit päivemmällä laitettiin pulkka mönkijän perään ja ajeltiin sillä korttelii ympäri ja muutenki leikittiin lumes ku Oregonissahan ei lunta oo eikä tuu (toivottavasti ainakaan, tosin jos tulee nii sehän tarkottaa SNOW DAYtä, eli toisaalta toivottavasti tuliski..) joten se oli Mandalle ja Jazzylle kunnolla ekstraa.. :-D Yhen asian muute hokasin vasta sit myöhemmin, mut meillä ei ollu sellasta kunnon jouluruokailuu.. :o Siis hyvinhän me syötiin, mutta ei ollu sellasta kalkkunaa ja muuta jouluruokaa ja et oltais kaikki istuttu kerralla pöydän ääreen yhessä syömään. Tosin Karessan vanhemmat oli vähä panikoimas muutenki noitten parin päivän menusta sillä minä, Manda, Karessa, Chris, Marcia ja Jazzy ollaan kaikki kasvissyöjiä. :-D

 26. päivä pistettii sit kamat kasaan ja suunnattiin aikasin aamulla Salt Lake Cityyn takas ja siitä Karessa lennähti takas Oregoniin, ja minä ja Manda jatkettiin Denveriin, Coloradoon. Mandan isä haki meidät lentokentältä ja sit siel niitten talolla oli Mandan siskot Victoria 6v. ja Olivia 3v. oottamas meitä. Ne oli kyl niin sulosii, ettei ikinä!! :-D Ne oli piirtäny mullekki kuvia ja ne ihan hyppi ylös ja alas ku päästiin perille. :-D Nii ja tapasin myös Mandan "äitipuolen?" eli Karenin kans. Ja tosta reissusta voin sanoo sen verran, että opin Mandasta tosi paljon. :-D Mm. nyt mulle selitty mistä Manda on saanu sen jäätävän lapsellisen puolensa. :-D Se ja sen isä heitti toisistaan läppää ihan koko ajan, ja mä sain tietty vaan nauraa ja kattoo vierestä ja ne oli kyl nii huvittavia että :D Mut se oli myös ihan kauheen outoo ja mun on pakko myöntää, että pikkasen tuli laskeskeltua päiviä, että koska pääsen takas Oregoniin.. Nimittäin Manda oli siel ku kotonaa, tietty koska se on sen koti, mut vaik mä ja Manda ja Liv ja Vic nukuttiin joka yö samas huonees, nii mä en yhtenäkää aamuna heränny samaan aikaan ku ne muut (ja kuten jouduin Mandalle selittämään, se, että mä avaan silmät ja mumisen jtn "Good Mooonin" tyyppistä, ei todellakaan tarkota sitä, että mä oisin heränny) ja sit aina kömmin alakertaan muutama tunti sen jälkeen ku muut oli jo heränny, ku ei kukaan kehdannu herättää mua. Tai no Vic ja Liv ois ehkä kehdannu, mut ei kukaan tietty antanu.

Sit noina päivinä ny ei tullu mitään kummempii tehtyy, pelailtiin Wiitä ja katottiin telkkaria ja leikittiin Vicin ja Livin kans ja käytii luistelees ja sellasta. Muute mulle selvis, että Manda on ihan hirvee comic book nörtti!!! Ja sit ekana iltana Mandalla ja sen isällä oli kauhee väittely siitä, kumpi on parempi, Batman vai Superman, ja samalla ku mä kuuntelin niitten väittelyy, nii mä tajusin, että enhän mä tiiä noista superherosta yhtään mitään, ja sit ku sanoin sen ääneen, nii otti tehtäväkseen valistaa mua mahdollisimman paljon. Joten nyt on siis Superman, Thor ja Spiderman nähty, oltais katottu Batmanitki, mutta Manda oli lainannu niitä kesäloman jälkeen tänne Oregoniin ja se unohti ottaa ne mukaansa et se ois voinu palauttaa ne, ja me yritettii totisella naamalla Mandan kans ihmetellä, että minnekkä ne Batman leffat onkaa voinu joutua.. :-D ja sit me katottiin myös Matrixit ja Eragon ja noilla kaikilla leffoilla on sen verran yhteistä, et jos mä oisin saanu valita, nii mä en ois ottanu noista yhtään mitään. Ja sit Mandan isä myös järkytty, ku se kuuli, että mä oon nähy vaan yhen Star Wars leffan (ja senki joskus ala-asteella..) ja me ei nyt lomalla keretty, mutta jos mäki meen Coloradoon Spring Breakilla, nii sit me katotaan ne kaikki putkeen.. :-D

 31. päivä Karenin sisko ja sen poikaystävä tuli meille kylää Fondue-partyille ja katottiin sit se livelähetys New Yorkista ja sillo kyl Mandan kans molemmat toivottii et oltais oltu Oregonis, nii oltais voitu juhlii kavereitten kans, ku Vic ja Liv meni nukkumaan jo yheksältä ja Karen hiippaili nukkumaan yhentoista aikaan ja sit ku vihdoin Lady Gaga oli esiintyny ja vuosi vaihtunu nii 12:15 meki sit sanottiin hyvät yöt :D että sellasta rankkaa uudenvuoden juhlintaa meillä.

 2. päivä Mandan isä sit kuskas meidät takas lentokentälle, ja oli kyl nii kauhee kattoo niitä Vicia ja Liviä ku ei ne tiettykää ois halunnu päästää Mandaa lähtemään, nii ne mökötti koko aamun eikä suostunu halaamaan Mandaa ku vasta ihan viime hetkillä ku meidän piti lähtee, ja sit ku me oltii checkaas laukkuja nii sit ne soitti Mandalle ja itki siel puhelimes kuinka niitten tulee sitä ikävä :( Ja Manda sano, et noin käy joka kerta, et ne aattelee et jos ne on ilkeitä Mandalle, nii ehkä se ei lähtiskää.. Nojoo sit oltiin myöhään maanantai-iltana kotona, ja sillä hetkellä oltii kyl vähä turhautuneita Karessalle ku se oli hankkinu niin typerät liput meille, ku Corvallikses oltiin vasta puolen yön aikaan ja seuraavana aamuna piti mennä kouluun, mutta onneks oltiin oltu ahkerii ja tehty läksyt jo aikasemmi. :)

JAKE!!

 Sitte muita kuulumisia tältä kuluneelta viikolta, eli meillä oli kaks korispeliä viime viikolla, joissa pep band soitti (jee!) mut joo me oltiin kyl aika kauheen kuulosii tiistaina ja ihmettelen yhä kuinka ne muut ei heittäny meitä tomaateilla x( mut sit se perjantain peli oli alumni peli, eli siel oli siis jo valmistuneita soittajia mukana, ja toi perjantain peli oli siis vaadittu peli, eli kaikkien 90 bandilaisen piti olla siel ja se peli oli CV:tä vastaan (eli siis se toinen high school Corvallikses ja vuoden tärkein peli on tietty CVtä vastaan..!!) ja me voitettiin jälleen jeejee!!

 Sitte lauantaina oli Michellen läkisäisjuhlat.. :-( Eli Michelle on vaihtari Sveitsistä, ja sen ohjelma on sellane et se oli 5kk täällä ja nyt se menee viikoks kotia ja sit jatkaa toiset 5kk Briteissä. Mä en oo oikee vieläkää tajunnu, että se on nyt oikeesti lähteny.. :-( Michelle oli tääl mun paras kaveri (okei jos mandaa ei lasketa ja koska se on myös mun sisko nii tavallaan ei lasketa.. right??) ja sillo sunnuntaina aamulla niitte juhlien jälkee ku Karessan piti hakee mut jo yheksältä, nii mun piti herättää Michelle ja sanoo heipat, enkä ollenkaa tajunnu, et se ois vipa kerta ku pääsen halaan sitä moneen kuukauteen!! :( Michellen loksus on ollu jtn häikkää joten me ollaan siis käytetty yhes mun lokeroo, joten tänään ku yritin totuttautuu ajatukseen, etten voikkaa tekstata Michellelle ja etten tuu näkee sitä koulus, nii heti ku pääsin sinne mun loksulle ja se oli oikeesti tyhjä, ekaa kertaa moneen kuukautee ku Michellen kirjoja ei ollu siel nii sillo meinasin itkee ekaa kertaa ihan tosissani ja sillo vasta oikeesti tajusin, että se on nyt oikeesti lähteny. Mut onneks meidän yhtene kaveri Corinna käveli siitä justii ohitte joten en sit päätynykkää juoksee vessaan itkee vaa yhessä marssittiin surullisena luokkiimme. Mut kyl se päivä siitä viel parani, oli vaan niin outoo ku meinasin tekstata Michellelle nii monta kertaa ja sit muistinki että niijoo en voikkaa, sit jotenki aina ootin, että Michelle tulis jostain nurkan takaa vastaan. Nojoo pitää vaan tottuu siihe ajatukseen, et se on siel Euroopas taas. Ja eihän se nyt todellakaa tarkota, etten enää koskaan näkis sitä, Sveitsihän on niin lähellä :)

Michellee i miss u :(